Historiikki 

Kotisivu
Arvot
Historiikki
Johtokunta
Jäsenyys
Koti lehti
Kuukauden reseptit
Yhteystiedot

 

Loimaan Keskipitäjän Maatalousnaiset 1936 - 1996

Sun lahjas Antaja suuri on:

Suot aikaa ihmisen tehdä työtä.

Kun kehrä nousevi auringon,

taas kutsut hänet Sä valohon.

:,: Suo taipaleelle ja tehtäviin

Sä voimaa käsiin ja askeliin! :,:

Kuusikymmentä vuotta on kulunut siitä maaliskuun 17. päivästä, jolloin Loimaan Keskipitäjän maatalousnaisosaston perustava kokous pidettiin Niinijoen osuusmeijerin kokoushuoneessa. Oli vietetty karjatalousjuhlaa ja paikalla oli satakunta henkeä. Asiaa oli toki pohdittu jo aikaisemminkin, mutta yhdistyksen perustaminen oli siirtynyt. Varsinais-­Suomen Maanviljelysseurasta oli saapunut neiti Linda Lehtinen ja herra Kalervo Saura paikalle ja he selostivat asiaa juhlayleisölle. Seuraavana vuonna, siis 1937, oli Loimaalle tulossa maatalousnäyttely. Sitä varten oli herätelty paikallisia maamiesseuroja ja perustettu niihin naisosastoja, joita tarvittiin miesten apuna näyttelyn kaikinpuoliseksi onnistumiseksi.

Maatalousnaisosasto katsottiin tarpeelliseksi. Sen toiminta päätettiin aloittaa heti. Toimialueeksi tuli Loimaan Keskipitäjän maamiesseuran alue: Niinijoki, Karhula ja Hirvikoski ympäristöineen. Tästä kokoonpanosta erosi myöhemmin Karhulan kylä, joka perusti Loimaan Eteläisen maamiesseuran yhdessä Piltolan kylän kanssa.

 Johtokunnat ja piirinaiset 

Kun päätös yhdistyksen perustamisesta oli tehty, toiminta käynnistettiin välittömästi. Ensimmäiseksi oli saatava puheenjohtaja yhdistykselle. Yksimielisesti valittiin tehtävään EIsa  KnuutiIa, kirjuriksi Anna Anttila ja rahastonhoitajaksi Esteri Markula. Lisäksi johtokuntaan tulivat Aini Kurppa, joka nimettiin varapuheenjohtajaksi sekä Helena Harkia ja Eeva YIi-Seppälä. Saman tien valittiin piirinaiset keräämään uudelle yhdistykselle jäseniä ja jäsenmaksuja. Näin Loimaan Keskipitäjän maatalousnaisten toiminta oli alkanut. .

Yhdistyksen johtohenkilöt ovat olleet toimissaan uskollisia. Kuudenkymmenen vuoden aikana on yhdistyksellä ollut vain neljä puheenjohtajaa edellä mainitun Elsa Knuutilan lisäksi : Anna AnttiIa,  Irja  Hokka,  Riitta Jumppanen ja UIIa Eskola. Mainittakoon, että Anna Anttila hoiti sihteerin tehtäviä ensin 14 vuotta ja oli sen jälkeen puheenjohtajana 17 vuotta. Yhdistys kutsuikin hänet sitten kunniapuheenjohtajakseen. Irja Hokan toimikausi kesti johtokunnassa 32 vuotta, josta ajasta hän oli 12 vuotta puheenjohtajana, ja nyt kantaa puolestaan kunniapuheenjohtajan arvoa. Yhdistyksellä on myös yksi kunniajäseneksi kutsuttu ja hän on Kaija  Al a-KIeme,  jonka toimikausi johtokunnassa kesti 40 vuotta. Yhdistysuskollisuutta osoitti Taimi Kurppa, joka oli johtokunnassa 40 vuotta. Pitkistä toimikausista yhdistyksessä mainittakoon, että Sirpa Hollo oli 24 vuotta yhdistyksen sihteerinä ja samalla huolehti lehtiasiamiehen tehtävistä. Maininnan ansaitsee myös Kristiina Nyman, joka toimi johtokunnassa 18 vuotta, josta rahastonhoitajana 5 vuotta sekä vielä piirinaisena 20 vuotta. Ansioituneista piirinaisista mainittakoon ennen muita Lyyti Torro, joka toimi 31 vuotta ja Sirkka Tuomola, joka on toiminut tehtävässä jo 24 vuotta ja on valittu edelleenkin. Johtokunnassa hän on ollut 8 vuotta. Piirinaisena 20 vuotta on ollut myöskin Annikki Juurinen ja hänenkin toimikautensa jatkuu.

Kaikkien näiden voittaja on kuitenkin Helka Virtanen, jonka toimikausi johtokunnassa kesti peräti 43 vuotta ja piirinaisenakin 4 vuotta. Johtokunnan muista jäsenistä samoinkuin piirinaisista toimikausineen on luettelo tämän historiikin lopussa. (Internet sivuilla Johtokunta sivulla)

Keskipitäjän maatalousnaisten toiminta

Kuuteen vuosikymmeneen mahtuu melkoinen määrä toimintaa. On istuttu kokouksia niin virallisia kuin epävirallisiakin, on käyty kursseja ja opittu uusia asioita. Retket ja erilaiset tutustumiskohteet ovat kuuluneet jokavuotiseen toimintasuunnitelmaan. On pystytetty näyttelyjä, pidetty myyjäisiä ja vietetty teemailtoja. Muonituksista on huolehdittu kahvin, voileipien ja kakkujen voimalla. Klimppisoppa tai papusoppa on ravinnut talkoolaisia tai kokousedustajia. Tarvittaessa on valmistettu juhla päivällisiä, joihin on haettu valmiuksia monilta kursseilta. Ompeluseuratoiminta on ollut tärkeä yhdysside jäsenten kesken. Alkuun kokoonnuttiin kodeissa, sittemmin Niinipirtillä tai Niinijoen Osuuspankin kerhotiloissa. Joskus on kokoonnuttu kesäisin luonnonhelmaankin. Ne ovat olleet virkistäviä tilaisuuksia arkisen aherruksen lomassa, hengähdystaukoja jokapäiväisten rutiineiden vastapainona. Mutta ei ompeluseuroissa ole istuttu vain "sukankudin" kädessä, vaan aina on ollut mukana emäntien työhön tai harrastuksiin liittyvää ohjelmaa. Milloin on keskusteltu lastenkasvatuksesta tai terveellisestä ruokavaliosta, milloin opittu hoitamaan pihaa, puutarhaa tai vaikkapa raha-asioita. On tehty luutia ja vihtoja, kotiviiniä ja perehdytty kasvisvärjäyksen saloihin ja silkkipainantaan. Käsien ja jalkojen hyvinvoinnista on huolehdittu hiuksiakaan unohtamatta. Meikkauksenkin niksit ovat tulleet tutuiksi. Laihduttamista ja terveellisiä elintapoja on noudatettu.

Ensimmäinen vuosikymmen

Loimaalla oli maatalousnäyttely elokuun I. ja 2. päivä 1937. Siinä oli tapahtuma, joka oli ollut osittain syynä Loimaan Keskipitäjän maatalousnaisosaston perustamiseen maamiesseuran avuksi. Seudun muiden naisosastojen kanssa oltiin vastuussa majoituksesta ja muonituksesta näyttelyssä. Siihen aikaan ei noin vain pistäydytty näyttelyssä vaan siellä oltiin yökunnissa. Liikenneyhteydethän eivät olleet silloin tämän päivän vastaaviin verrattavissa. Valmistelutöitä tehtiin, mutta näyttelyvieraita tuli odotettua enemmän. Ravintola ei pystynyt kunnolla palvelemaan 26 000 hengen suuruista joukkoa. Keskipitäjän maatalousnaisia oli töissä 60 henkeä, kertovat pöytäkirjat. Näyttelyn taloudellinen tulos oli kuitenkin hyvä. Mainittakoon, että näyttelyssä esiteltiin eri tavoin sijattuja vuoteita ja katettu ja pöytiä.

Yhteiskunnalliset asiat tulivat keskeisiksi maatalousnaisten toiminnassa sota-ajan myötä. Siirtoväen huoltotyö ja sosiaalinen toiminta veivät lähes kaiken ajan. Kaupunkien lapsia sijoitettiin koteihin, vaatepakkauksia lähetettiin vähävaraisille ja rintamalle kudottiin sukkia ja käsineitä. Nelikulmaisia sotilasleipiä tehtiin armeijalle ja vastaanotettiin evakkoja. Uudeksi teemaksi tuli "vanhasta uutta". Näinä sodan vaikeina vuosina olisi voinut luulla, ettei juuri olisi jäänyt aikaa varsinaiselle yhdistystoiminnalle. Kuitenkin toiminta oli aktiivista ja paljon tehtiin työtä. Tosin vuoden 1940 toimintakertomuksessa pahoitellaan, ettei yhdistys ollut pitänyt varsinaisia ompeluseuroja kuin viisi kertaa!

Sodan pitkittyessä alkoi olla kaikesta pulaa. Maatalousnaiset ryhtyivät kasvattamaan kasvattamaan sokerijuurikkaita ja tekemään siirappia. Pellavanviljely elpyi. Ostettiin konekäyttöiset loukku ja lihta pellavan muokkaamiseksi. Tarvittava riihi vuokrattiin Krekilän Kotirannasta, mutta se paloi liikaa kuumenneena. Pahikaisten Sipilästä ostettiin uusi riihi ja tietysti myös hankittiin uudet koneet. Pellavan viljely jatkui aina vuoteen 1953. Riihi myytiin, mutta koneet ovat edelleen tallessa Pahikaisten Iittalla "pahan päivän varalle"!

Toinen vuosikymmen

Jälleenrakennus leimasi maatalousnaisten toisen vuosikymmenen toimintaa. Pulaa oli edelleen kaikesta, mutta vilkkaasti toimittiin. Kursseja järjestettiin paljon.. Ompelu-, kutoma- ja ruokatalouskurssit kestivät usein viikonkin ja lopuksi pidettiin näyttelyt ja myyjäiset. Rajaseudulle lähti edelleen talkoilla tehtyjä ja koottuja joululahjapaketteja. Työkilpailut tulivat ohjelmaan. Nyt alettiin katsella myös ympärille ja pihanhoito- ja puutarhakilpailut kohensivat kotien ilmettä. Mainittakoon ,että maatalousnaisilla oli jo 30-luvun lopussa ollut oma palkattu puutarhuri . joka kiersi kodeissa opastamassa ja ohjaamassa.

Olympialaiset vuonna 1952 sai maatalousnaiset liikkeelle: Helsingissä tarvittiin muonittajia ! Kotiseurakuntaa muistettiin vihkiryijylahjoituksella vuonna 1955 yhdessä Loimaan Ylistaron maatalousnaisten kanssa. Sairaalakin sai ryijynsä ja kunnalliskotiin vietiin täkänä.

Kolmas vuosikymmen

Vuonna 1962 oli Loimaalla jälleen maatalousnäyttely. Vieraiden muonitus oli jälleen maatalousnaisten huolena kuten 25 vuotta sitten. Valmisteluja tehtiin ja suunnitelmia laadittiin muiden maatalousnaisosastojen kanssa. Nyt ei ravintolasta tarjottava loppunut. Ainakaan pöytäkirjoissa ei ole sellaista mainintaa. Keskipitäjän maatalousnaiset voittivat katettujen pöytien kilpailun aiheenaan "Iltapala pihapiirissä". Näyttelyn voittovarat lahjoitettiin Loimaan Naiskoti teollisuuskoululle.

Kursseja järjestettiin edelleen, mutta ne lyhenivät vain päivän tai illan kestäviksi. Kotitalouksiin alkoi tulla emäntien avuksi koneita. Keskipitäjän maatalousnaiset ostivat vuonna 1949 käsikäyttöisen pyykkikoneen, jota jäsenet saivat lainata. Loppuun se varmasti kulutettiin, koska vuoden 1961 jälkeen vuosikertomuksista ei löydy enää siitä mainintaa. Ensimmäiset pakastuskurssit olivat vuonna 1964 ja siitä sitten alkoi säilönnässä uusi aikakausi.

Sosiaalista toimintaa ei unohdettu. Tuli tavaksi käydä kunnalliskodissa vanhuksia tapaamassa ja kahvittamassa. Rajaseudulle lähti joulupaketteja edelleen .Teatterissa käytiin ainakin kerran vuodessa ja usein saatiin miehetkin mukaan.

Neljäs vuosikymmen

Neljännelle vuosikymmenelle siirryttäessä opintokerhotoiminta tuli maatalousnaisten ohjelmaan mukaan yhtenä toimintamuotona. Vuonna 1967 perustettiin ensimmäinen kerho. Sille vetäjäksi valittiin Annikki Markula ja sihteeriksi Irma Knuutila. Maatalousnaiset halusivat nyt määrätietoisesti kehittää itseään ammatissaan, mutta myös huolehtia henkisestä vireydestään ja ihmissuhteistaan. Opintokerhoja oli alueella maatalousnaisten nimissä kolme parhaana aikana.

Vuonna 1970 Loimaan Keskipitäjän maatalousnaiset liittyivät Loimaan-Metsämaan Maa-ja Kotitalousnaisiin, kun koko maan neuvontajärjestöt siirtyivät ns. "keskitettyyn neuvontakenttään". Yhdistyksen toiminnassa se ei aiheuttanut juuri muutoksia. Pari jäsentä valittiin Vuosittain osallistumaan yhteisiin kokouksiin. Mukavaa oli lähteä valmiiksi järjestetyille retkilIe yhdessä Loimaan ja Metsämaan muiden yhdistysten naisten kanssa. Lomaemäntä-toiminta aloitettiin Loimaalla ja siinä maatalousnaiset olivat myös mukana. 

Viides vuosikymmen 

Niinipirtti oli vuosien saatossa päässyt rapistumaan. Oli tullut aika suunnitella sen korjausta. Miehet järjestivät viljakeräyksen varojen hankkimiseksi ja naiset tyhjensivät pankkitilinsä. Seuratalo maalattiin sisältä ja päältä ja rakennukseen vedettiin voimalinja. Keittiö uusittiin, katto paikattiin ja lämmitys sähköistettiin. Vuosikertomuksen mukaan naiset tekivät noin sata taIkoopäivää Niinipirttiä kunnostettaessa. Oli ilo kokoontua uusittuihin tiloihin ompeluiltoihin ja juhliinkin.

Valtakunnalliset Evankeliumijuhlat järjestettiin Kanta-Loimaan kirkolla vuonna 1977. Keskipitäjän maatalousnaisista 38 oli Hirvihovissa 4 päivän aikana ravintolatöissä muiden naisjärjestöjen kanssa. Urakasta selvittiin kiitettävästi.

Maa- ja Kotitalousnaisten maatalousmerkkien suoritukseen lähdettiin mukaan vuonna 1979. Kun Keskipitäjän maamiesseura vietti 70-vuotisjuhlaansa, naisosaston 16 jäsentä sai rintaansa merkin parin vuoden uurastuksen palkaksi. Kun tästä urakasta selvittiin, oli vuorossa kotitalousmerkkisuoritukset. Merkin suoritti 7 naista.

Loimaa-Seura päätti kunnostaa vuonna 1979 Krekilän kylässä olevan vanhan myllyn ja sahan vapaa­ajan viettopaikaksi seudun asukkaille. Kun satapäinen talkoolaisjoukko naulasi päreitä kattoon , olivat maatalousnaiset muonittamassa klimppisopalla ja kahvilla. Kun kunnostustalkoot jatkuivat sahan ja myllyn perustuksia vahvistettaessa , siltaa uusittaessa tai pajaa korjattaessa oli aina joku naisista kahvipannuineen paikalla. Parina kesänä pidettiin myllyllä sunnuntaisin kahvilaa, mutta sateisen kesän sattuessa vieraita kävi vähän ja touhusta luovuttiin. Mutta myllyllä pidetyissä jumalanpalveluksissa, näytelmäilloissa ja laulutilaisuuksissa toki muonittajia tarvittiin. Keväiset siivoustalkoot kuuluivat myös maatalousnaisten toimenkuvaan.

Joulupörrö-perinne heräteltiin henkiin kotiseutu yhdistyksen toimesta. Niinipirtillä maatalousnaiset järjestivät pörrötansseja parina vuonna , jonka jälkeen se siirtyi perustetun Niinijoen kyläyhdistyksen huoleksi. Vuosikymmen oli vilkas toiminnallisesti niin Loimaan Keskipitäjän maatalousnaisilla kuin koko valtakunnan Maa- ja Kotitalousnaisilla.

Kuudes vuosikymmen

Kun oli onnellisesti ohitettu yhdistyksen 50-vuotisjuhlat, uudet haasteet odottivat. Yhteiset äitienpäiväjuhlat olivat olleet kauan unohduksissa. Nyt ne herätettiin henkiin 4H- yhdistyksen ja paikallisten peruskoululaisten ja päiväkerholaisten kanssa. Vuonna 1992 otettiin käyttöön toinen kaunis perinne: yhteinen kylvösiunaus pellon pientareella ennen toukotöiden alkua. Sinne kerääntyvät niin isännät kuin emännätkin pyytämään Luojalta suotuisaa kasvukautta. Tienvarsien siivoustalkoot ovat tällä toimintavuosikymmenellä kuuluneet jokakeväiseen maatalousnaisten ohjelmaan. Merkittävää on, että vuosi vuodelta siivottavaa ja pois korjattavaa löytyy lumen sulaessa entistä vähemmän. Todennäköisesti myös yleinen asennekasvatus on tepsinyt. Pelastuspalvelukurssit ja liukkaan kelin harjoitukset käytiin ja liikenneturvallisuusasiat opiskeltiin. Nämä kaikille kansalaisille tärkeät asiat kuuluivat luonnollisesti myös maatalousnaisille. Äiti-Teresalle tekivät kaikki naisjärjestöt peittoja 80-luvun lopussa. Neljä peitettä lähti Keskipitäjän maatalousnaisilta kohti Kalkuttaa.

Maa- ja Kotitalousnaisten valtakunnalliset kesä päivät Turussa vuonna 1988 sai maatalousnaiset liikkeelle. Talven mittaan tehtiin tuliaistorille pientä mukavaa myytävää ja varsinaiset juhlat työllistivät ahkeran naisjoukon monena päivänä muonitustehtävissä Turun Artukaisissa.

Niinipirtillä oli vietetty yhdessä miesten kanssa pikkujoulua aina remontista lähtien. Näistä juhlista muodostui 90-luvulla koko perheen yhteinen juhla, jossa lasten ohjelmat ja heidän osuutensa koko illassa muodostui pääasiaksi ja kaikilla on ollut todella hauskaa.

Vuosi 1995 toi tullessaan sääntömuutoksia ja sen mukana johtokuntaan "sukupolven vaihdoksen". Uudet, nuoret voimat ja ideat ovat aloittamassa Loimaan keskipitäjän maatalousnaisten seitsemättä vuosikymmentä kuitenkin turvallisesti kokeneen puheenjohtajan ja muutaman vanhan jäsenen ohjaamina.

Mitä maatalousnaiset tekevät 2000-luvulle tultaessa?

Todella mielenkiintoinen kysymys, mutta vaikea vastattavaksi. Todennäköisesti toiminta jatkuu entisen kaltaisena, mutta jokaisella ajalla on omat toimintansa aina kulloinstenkin tarpeiden sanelemina . Loimaan Keskipitäjän maatalousnaisten 60:een vuoteen on mahtunut paljon tapahtumia. On ollut synkkiä ja vaikeita päiviä, mutta myös aurinkoisia ja toivorikkaita.. Niiden määrä on ollut ylivoimaisesti suurempi. Yhtään välivuotta ei ole pidetty. Emäntien toimenkuva on muuttunut 30-luvulta tavattomasti. Ensimmäisenä tulee mieleen koneellistunut keittiö tiski- , pesu- ja yleiskoneineen. Liesi lämpenee ilman tuohisia ja tulitikkuja. Vesi tulee ja menee kantamatta. Kaupasta saa ruokaa lähes valmiina. Ompeluseuraan ja muihin tapahtumiin ajetaan omilla autoilla, ehkä naapurin emäntä voidaan poimia tie poskesta mukaan. Saunapuitakaan ei enää paljoa kanniskella vesistä puhumattakaan. Kotieläinten ruokinta ja lypsykin on kevyttä verrattuna "vanhoihin hyviin aikoihin ". Useimmat perheenäidit, joilla ei ole aivan pieniä lapsia tai kotieläimiä, käyvät ansiotyössä kodin ulkopuolella.

Olemmeko me maatalous naiset vuosikymmenien aikana muuttuneet? Olemmeko tulleet laiskemmiksi tai saamattomammiksi kaikkien näiden työtämme helpottavien koneittemme keskellä ? Onko meillä vapaa-aikaa runsaasti enemmän kuin ennen? Olemmeko onnellisempia, kun olemme savuttaneet ns. tasa-arvoa miesten kanssa?

Tänä päivänä maatalousnaisten  tehtävät ja yhdistyksen tarkoitus on sama kuin yhdistystä perustettaessa. Me toimimme maaseudulla miesten rinnalla kotien kaikinpuoliseksi kehittämiseksi ja kasvatamme lapsemme jatkamaan työtämme yhä parempaa tulevaisuutta varten. Yhdistyksen 10-vuotishistoriikissä kirjoitti Anna Anttila, silloinen sihteeri, seuraavasti: Järjestömme toiminta ei suinkaan ole mikään toisarvoinen asia, sillä millaiset kodit sellainen kansa. Siksi meidän on syytä edelleen yhteisin voimin työskennellä kotien parhaaksi kulttuuriperintöä siirtäen ja uutta luoden." Näihin lauseisiin voimme sydämestämme yhtyä tänäänkin kiitollisuudella muistaen niitä jäseniämme, jotka tämän yhdistyksen meille perustivat ja loivat sen suuntaviivat.

Riitta Jumppanen

Sua, maani, suo minun ylistää

näin liittyin eelläni kulkeneihin

ja heihin, joilleka kerran tää

maa armas astella vuoron jää !

:,: Oi, Herra heimolle Suomen suo

sä armos, kasvosi siihen luo! :,:

Loimaan Keskipitäjän Maatalousnaisten seitsemäs vuosikymmen (1996-2006)  Kirjoittanut Ulla Eskola  

Maatalousnaisten toiminta-alue on vakiintunut Niinijoen seutuun ja Hirvikosken alueeseen. Toiminnan kannalta toimintaympäristö on sen sijaan muuttunut vuosikymmenessä varsin paljon. Suomen liityttyä EU:n jäseneksi  maatalouden rakennemuutos on ollut nopea ja suuri, sillä aktiivitilojen lukumäärä on laskenut merkittävästi. Niinijoen alueella on korvaavaa työtä löydetty hyvin ja alueen asukasluku ei ole juurikaan laskenut. Erilaisia yrityksiä löytyy todella paljon. Alueen vireyttä ja elinvoimaisuutta kuvaa hyvin, että vuonna 2002 otettiin käyttöön uusi koulu: sen myötä saatiin hyvä liikuntatila ja hyvät harrastusmahdollisuudet. Vuonna 2001 valmistui Niinijoen Seudun Kyläyhdistyksen toimesta Pappisten tanssilava. Lavalla käy noin 9000 tanssijaa kesässä ja toiminnan pyörittämisessä on pitkälti toistasataa innokasta talkoolaista. Kun vielä muistetaan, että rahayksikkö vaihdettiin Euroon 2002 alussa, ja Niinijokilaisistakin tuli kaupunkilaisia vuoden 2005 alusta, on muutos ollut valtava.

Maatalousnaisten toiminta on myöskin muuttunut. Jäsenmäärä on kymmenessä vuodessa laskenut noin 100 jäsenellä, mutta toiminta on kuitenkin jatkunut vilkkaana uudelleen suuntautuen. Teemoja ovat olleet esimerkiksi:

  •  Liikunta ja terveellinen ravinto: on osallistuttu Miljoona kilometriä liikuntaa haasteeseen  ja laitettu sentit peliin, opiskeltu kevennettyä kotiruokaa ja järjestetty vuosittain kasvispidot keitoista salaatteihin, paistoksiin ja säilykkeisiin

  •  Teemana vuoden vihannes: papu, unohtunut nauris, valkokaali, punajuuri, porkkana, kukkakaali, tomaatti, kesäkurpitsa, palsternakka ja paprika

  •  Ympäristön hoito: pihapiiriin liittyviä kursseja ja retkiä

  •  Luonnonmateriaalit kursseja mm. kasvis- ja sienivärjäyksestä, paju- ja olkitöistä havupalloista  ja ovikoristeista

  •  Sisustus-, askartelu- ja tietokonekurssit

  •  Hygieniapassi –koulutukseen osallistuminen

Unohdettu ei ole myöskään virkistäytymistä ja kulttuuria. On tehty teatteriretkiä ja käyty tutustumassa seutukunnan taiteilijoiden tuotantoon.

  •  Tutustumiskäyntejä ja retkiä on tehty  noin 40 kpl

  •  Kursseja on pidetty  noin 40

  •  Näyttelyitä on pidetty eri teemoista vuosittain. Sisustusteemoina ovat olleet vanhat matot, koristetyynyt, kaitaliinat ja taulut, pukeutumisteemoina kaikenlaiset huivit, vanhat hatut ja laukut sekä pipot ja myssyt. Lisäksi kotiseutumuseolla pidettiin esiliina ja tilkkutyönäyttely

  •  Liikuntatapahtumia  on pidetty muutama vuodessa: Hiihto- ja ulkoilupäivät, sauvakävelyt, pyöräilyretket kyläpysäkeille

  •  Äitienpäivä- ja joulujuhlia on järjestetty vuosittain yhdessä Niinijoen Seudun Kyläyhdistyksen kanssa

Varojen hankinnassa keskeistä osaa jäsenmaksujen lisäksi on näytellyt työaktiviteetit: esimerkiksi Krekilän Myllyn kesäteatterin näytelmäkahvitukset, joihin on osallistunut noin 40 jäsentä. Varoja on kerätty myöskin joulumyyjäisillä  ja kesätapahtumissa. Jäsenmäärän laskusta huolimatta yhdistyksen talous on säilynyt vakaana. Lisäksi voidaan mainita, että jäsenet ovat aktiivisesti ottaneet osaa Maa- ja Kotitalousnaisten valtakunnallisiin kilpailuihin. Hyviä sijoituksia on saatu mm. Kasteliinakilpailussa Seija Markkula 1.sija ja Varsinais-Suomen Maa- ja Kotitalousnaisten huoneentaulukilpailussa Kristiina Nyman 1. sija.

Kun Loimaan Keskipitäjän maatalousnaiset perustettiin 70 vuotta sitten, oli ensimmäisiä suuria tehtäviä osallistuminen Loimaan maatalousnäyttelyn muonitukseen. Muonituksia ja kahvituksia kysytään edelleen, muu toiminta on muuttunut ja muuttuu jäsenistön odotusten ja tarpeiden mukaan.